Ryyppyreissu virkistää

Kihautus on julkaistu. Etusivun otsikko on lainattu vanhasta kolumnista, ja tässä on se kolumni kokonaisuudessaan.

Kihautus on nyt käytössä. Se on sovellus yhdelle reissulle ja sen porukalle: joku aloittaa reissun ja lähettää linkin, ja jokainen kihauttaa omat juomansa yhdellä napautuksella. Kihautus piirtää koko reissun promillekäyrät, illan aikana ja vielä seuraavana aamuna. Kihautuksen ovat tehneet kaksi suomalaista teekkaria, ja he myös pitävät sen pystyssä, rakkaudesta lajiin.

Etusivun otsikko Ryyppyreissu virkistää on lainattu Kari Ojalan kolumnista. Se sanoo saman kuin tämä sovellus: ryyppyreissu on suomalaisen seuraelämän muoto, ei pelkkää juomista, ja se on jäämässä seminaarien ja kehittämispäivien jalkoihin. Kolumni on kiertänyt vuosia, ja tässä se on kokonaisena kirjoittajan nimellä.

Ryyppykaverit

Kari Ojala · Hullut päivät

Ryyppyreissu virkistää

Vanha suomalainen perinne pitäisi elvyttää.

Koska olet viimeksi ollut kunnon ryyppyreissulla? Aivan, niitä ei enää järjestetä. Yksi parhaista suomalaisista sosiaalisen käyttäytymisen muodoista on kuolemassa. Ei ole aikaa, lääkäri on kieltänyt, on nenänvalkaisukuukausi – mitä ihmeellisimpiä tekosyitä kuulee.

Ryyppyreissujen tilalle ovat tulleet kaikenkarvaiset illanvietot, seminaarit ja kehittämispäivät. Niissä pääasia peittyy toisarvoisen puuhastelun alle, eikä tilaisuuksiin kokoontuvissa porukoissakaan ole paljon hurraamista. Juominenkin on usein pelkkää lipittelyä. Ei ihme, että Nokian arvo hiipuu ja kansantulon kasvu taittuu.

Oikea ryyppyreissu suuntautuu mieluiten kesämökille tai muuhun arkiympäristöstä irti sijaitsevaan kohteeseen. Esimerkiksi telttailu on liian vaivalloista ja epämukavaa.

Hyvälle ryyppyreissulle osallistuu vähintään kolme ja enintään kymmenen henkeä. Osanottajien pitää olla ennestään tuttuja ja suunnilleen samanikäisiä.

Vaimojen hämäämiseksi retken voi naamioida johonkin harrasteeseen liittyväksi, vaikkapa kalastusmatkaksi. Lisäriesana koituu vielä kaikkien tarpeettomien välineiden kuljettaminen. Hyvää vaimoa ei tarvitse tällä tavoin hämätä, kun hän on kerran huomannut ryyppyreissun miestä elähdyttävät vaikutukset.

Retkelle otetaan juomia, makkaraa, leipää, voita ja säilykkeitä. Juomat valitaan kunkin mieltymysten mukaan, ainoa välttämätön elementti on muutama pullo tai tölkki olutta nenää kohti saunomisen ja makkaranpaiston painikkeeksi. Mitoitus tehdään kahden päivän mukaan, pidempi ryyppyreissu alkaa polkea paikallaan.

Perillä ohjelma on yksinkertainen: istutaan pöydän ääressä, juodaan ja jutellaan. Sään salliessa tätä voi harrastaa myös ulkona. Lisäohjelmanumeroina käydään saunassa, paistetaan makkaraa, ehkä uidaan.

Juomista jatketaan, kunnes kaikilta alkaa mennä taju. Jos joukossa on aggressiivisuutta, rähjääjät taltutetaan. Temppuilijoiden perään yritetään katsoa – näitä ovat liian humalassa uijat, saunomisennätyksiä tavoittelevat, puihin kiipeilijät ja vastaavat. Yöksi kaadutaan sänkyihin tai niiden viereen.

Seuraavan aamun heräily ja yhteiset keskustelut ovat retken paras hetki, jota kannattaa pitkittää. Aamulla mieli on levollisimmillaan, asiat pohditaan uudella tavalla, loistavia ideoita sinkoilee. Tässä on monen suomalaisen yrityksen syntyhistoria.

Aamiaiselta siirrytään vähitellen samaan ohjelmaan kuin edellisiltana. Nautinnollisinta kupin ottaminen on, kun se aloitetaan varovasti ja tahtia kiihdytetään vähitellen. Tällä tavalla luova, uusia ajatuksia pursuileva henki säilyy mahdollisimman pitkään, ja retken anti on paras mahdollinen.

Toisena aamuna tunnelma on yleensä vaisu, retki on tehnyt tehtävänsä. On aika koota tavarat ja lähteä kotiin. Alkoholia ei enää nautita. Itse asiassa se on loppu, jos mitoitus oli oikea.

Seuraavana päivänä työ maistuu, ideoita toteutetaan, tulosta syntyy ja mieli on reipas. Tähän ei mikään keinotekoinen työkyvyn ylläpitämiseen tähtäävä toiminta pysty.

Kari Ojala on tietokirjailija ja Etukeno-yhtiössä johtaja.